Steven Seagalissa on mystistä vetovoimaa. Hän on egoistinen, ylimielinen ja huono näyttelemään. Seagalin filmografiaan ei mahdu juuri yhtään hyvää elokuvaa (no okei Kaappaus Merellä on ok Die Hard-kopio) ja hän on tehtaillut jo päälle vuosikymmenen hirveitä b-luokan leffoja suoraan DVD:lle. Ja mitä taistelutaitoihin tulee, on hän lähinnä kohtailainen. Silti hänen leffansa on jotenkin epämääräisen kiehtovaa. Seagal yhdistää buddhalaisen harmonian, amerikkalaisen aseintoilun ja vittumaisen sadismin, saaden välillä aikaan kunnon kalkkuna-klassikoita. Kuten Belly of the Beast!
Kyllä tässä elokuvassa juonikin on, se ei vaan ole kovin hyvä. Seagal esittää ties kuinka monetta kertaa entistä C.I.A-agenttia jonka nimi on tällä kertaa Jake Hopper. Islamisti-terroristit kidnappaavat tämän tyttären Thaimaassa, joten Hopper lähtee pelastusretkelle. Oikeasti kaiken takana on kuiteskin ilkeä kenraali, joka haluaa C.I.A:n puolelleen tai jotain siihen suuntaa. Ihan oikeasti, kuka näitä leffoja juonen takia katsoo? Seagal saa avukseen vanha C.I.A -parinsa (jonka nimeä en jaksa muistaa) sekä kauniin thai-tyttösen. Luonnollisesti tämä tyttönen lankeaa Seagalin ilmeettömyyteen ja menee sänkyyn tämän kanssa (hyi hitto*). Apunaan Segalilla on myös buddhalaisuuden voima ja akikido-taitonsa.
Aikidosta puheen ollen tässä leffassa Seagalin kyvyt vedetään niin överiksi, että se on jo cinemaattista magiaa. Seagal pystyy jo yhdellä läpsyllään paiskaamaan tyyppejä useita metrejä ja onnistuu ampumaan pistoolilla nuolen lennosta kahtia. Kaiken tämän hän tekee ilmettään muuttamatta. Edes ilkeän poppamiehen voodoo-nukke-temput eivät saa häntä tolaltaan, vaan lähinnä lievästi ärsyyntymään.
Ja kyllä, tässä leffassa on mukana voodoota.
Toimintakohtaukset ovat juuri sitä noloa b-jälkeä, jota tulee kun amatöörit yrittävät matkia John Woota ja Matrixiä. Elikkä odottakaa lapsellista mättöä ja useita Max Payne-temppuja (on tämä leffa sentään lähempänä Max Payneä, kun se oikea Max Payne-elokuva). Toisaalta juuri tämä nostaa Belly of the Beastin muiden Seagal-leffojen yläpuolelle. Se on vaan urpoudessaan niin helvetin viihdyttävä! Etenkin finaali, joka on elokuvahistorian hienoimpia hetkiä!
En toisaalta koskaan tajunnut, mistä nimi Belly of the Beast tulee. Ehkäpä sillä tarkoitetaan Steven Seagalin mahaa! Jätkä on nimittäin aika tukevassa kunnossa. Helvetti, hän saa minut näyttämään Jason Stathamilta!
* Steven Seagalin seksikohtaukset pitäisi kieltää Geneven sopimuksen vastaisina. Jos haluan nähdä merinorsun naimassa, katson Avaraa Luotoa thank you very much!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti